Celibse'n Sami ''Eemil''
Sukupuoli: Uros
Rotu: Leijonanharjas, kani.
Väri: Keltamusta japanilainen
Syntynyt: 19.12.2007
Kuollut: 17.07.2008
Eemil oli lähdössä kauan odotettuun kastrointiin. Elänilääkärissä miehelle annettiin nukutuspiikki ja samalla me lähdimme käymään viereisessä kaupassa. Sitten takaisin tultuamme eläinlääkäri kertoi ikävät uutiset. Autossa kaikki olivat hiljaa, kukaan ei puhunut mitään. Eemilin lötköruumis jäi vielä eläinlääkärille, sillä hän teki ruumiinavauksen.
Kotona oli hirveä suru ja soitin isosiskolleni, joka oli juuri riparilla. Siskoni ehti nähdä viimeisen kerran oman pikku jellonamme maanantaina. Siinä sitten itkettiin koko päivä.
Seuraavana päivänä aamulla lähdimme äitin kanssa hakemaan pikkuvauvan ruumista eläinlääkäristä. Ja samalla saimme tietää kuolinsyyn. Järkytyin kuullessani, että Eemilillä oli ollut keuhkotulehdus! 1/3 keuhkoista olivat tummat,lihamaiset ja ilmattomat. Oireina oli ollut silmänvuoto (silmä vuoti pari päivää ennen leikkausta) ja apaattisuus. Siinä sitten toisaalta onnellisenen (olin onnellinen, koska Eemil pääsi pois kivuistaan,joita sillä oli ollut) ja sitten paljon enemmän surullinen. Olisi ollut väärin pitää Eemiliä täällä antibiootin avulla.
Eemil oli pienessä pahvilaatikossa mahalleen, en nähnyt vauvan silmiä enkä mahaa. Autossa kyyneleitä valui pitkin poskeani. Toivoin, että saisin viedä Eemilin vielä pihalle ja se seuraisi minua metsän läpi Onnin luokse. Toivoin myös, että Eemil leikkisi kuollutta ja kohta hyppäisi laatikosta syliini kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Elämäni oli pysähdyksissä koko auto matkan mummolaan/mökille. Katsoin vain Eemilin kovaa ja jäätynyttä (oli ollut yön pakastimessa elänilääkärissä)selkää. Silittelin sen kovaa selkärankaa ja sen pehmeää harjasta. Olin ottanut mukaan kyltin jossa luki
Rakas vauvamme,Eemil. synt. 19.12.07 k. 17.7.08.
aina rakastaen: Mami, isoveli Fanta ja monet muut.
Kyltin taakse olin laittanut Eemilin lelun, ruokaa ja muutaman papanan.
Muistan vieläkin sen hajun,miltä Empun turkki haisi. Se haisi erinlaisille lääkkeille. Ei ihme,se oli saanut erinlaisia kumouspiikkejä jne. Painoin huuleni sen korvien väliin ja korvat olivat jäätävän kylmät ja kovat. Pidin huuleni pitkään sen karvaa vasten, toivoen että se menee taivaaseen ja kertoo Konsta-koiralle ja Jonski-kissalle terveisiä. En ollut odottanut näin hirveää päivää ikinä.
Mökillä oli mummoni lisäksi tätini ja hänen miehensä. Otin pahvilaatikon mukaan ja vein sen aitan eteen. Menimme kaivamaan aitan viereen kuoppaa ja itse keräsin sillä aikaa kukkia. Oloni oli sekava. Kauniin kukkakimpun kerättyäni avasin pahvilaatikon viimeistä kertaa. Otin tiukan otteen laatikosta ja samalla pussasin Eemiliä viimeiset viisi kertaa. Sitten oli aika laskea Eemil rauhaan eläintentaivaaseen. LAskin laatikon hitaasti kuoppaan ja laitoin päälle mullan. Kukat laitoin kukkaruukkuun nätisti. Lähdin sitten vielä tekemään ristin puusta johon sitten kiinnitin Eemil-kyltin. Hakkasin ristin kyltteineen Eemilin haudan viereen. Lähdimme mökiltä ja en jaksanut puhua juuri ollenkaan. Oli tyhjä olo kun kävelin huoneeseeni tyhjän häkin ohi. Kaikki piti lopulta siivota, sillä keuhkotulehdus tarttuu kanista kaniin. Muistoihin jäi vaan ihanat kokemukset Eemilin kanssa ja kauniit valokuvat. Ja tietenkin kaukoni näppäimet jotka Eemil söi suihinsa.
R.I.P Eemil 17.07.2008 <3 You know, I love you forever.
